Vanha mies on istunut siinä pitkään. Tuijottanut ulos ikkunasta.
Lissu katso miestä ja äkkiä hänestä tuntuu, että mies haluaa sanoa jotain. Jotain, jota varten hän on kerännyt uskallusta. Sanoakseen jollekin tuntemattomalle.
Siitä kahvila on kummallinen, sinne pistäytyy ihmisiä jotka käyvät vain kerran. Keventääkseen vuosien taakkoja. Sitten he katoavat tuhkana tuuleen, ehkäpä kirjaimellisesti.Mies kääntää verkkaisesti päänsä ja katsoo Lissua syvälle silmiin. Etsiäkseen lämpöä. Sitten hän avaa hiljaa suunsa.
"Olipa kerran mies. Nuori mies vielä minun näkökulmastani. Se mies oli aina töissä. Aamusta iltaan."
Vanha mies pitää tauon kuin huokaistakseen.
Lissu on ääneti. Tämä hetki ei kaipaa sanoja.
"Mies lähti kun lapset vielä nukkuivat ja usein hän kotiin tultuaan näki jälleen vain sulkeutuneet silmät. Tätä jatkui kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen."
Vanha mies epäröi, valitsee sanojaan.
"Se mies uskoi tekevänsä kaikkensa perheensä eteen. Keräsi rahaa, osti lapsilleen lahjoja. Kalliita esineitä. Jopa ulkomaanmatkoja joille harvoin itse töiltään ehti. Eräänä päivänä, kun lapset olivat jo aikuisia ja hyvissä ammateissa, kuka missäkin..."
Vanha mies pitää taas tauon.
"Eräänä päivänä ei enää niin nuori mies kaatui portaissa ja nyt hänellä oli aikaa. Enemmän aikaa kuin vuosikymmeniin. Nyt hänen mieleensä tulivat hänen lapsensa. 'Nyt minulla olisi aikaa jutella heidän kanssaan', hän ajatteli."
"Ei enää niin nuori mies tarttui puhelimeen ja soitti pojalleen. Poika vastasikin puhelimeen, hän kuulosti kiireiseltä. Pojan isä toivoi yhtä vierailua."
Vanhan miehen kupissa on kahvia, joka on jo kylmennyt. Tarina on katkennut, vanhasta miehestä tuntuu, että enää ei ole kerrottavaa.
Lissu ei sano vieläkään mitään. Seisoo vain hiljaa tiskin takana ja odottaa. Mies ottaa takkinsa tuolin selkämykseltä ja on jo tarttumassa oven kahvaan.
"Kiitos kahvista", mies sanoo epävarmasti.
Lissu nyökkää.
Mies kääntyy vielä puolittain takaisin.
"Niin se poika, se vastasi, että olen töissä, en nyt pääse."
Sen sanottuaan yksinäinen vanha mies kääntyy kannoillaan koskaan palaamatta.
