Se lauantai aukeaa tihkusateisena. Penasta tuntuu, että taivaskin ennakoi Charlottan siirtolapuutahamökin talkoiden olevan väistämättä edessä.
Lissu on häärännyt keittiössä koko aikaisen lauantaiaamun.
Se tekee siellä valtavaa padallista jauhelihakeittoa talkooväelle tai siltä ainakin kolinasta päätellen tuntuu. Pena yrittää pysytellä kaukana siitä suunnasta, koska pelkää joutuvansa pikatyöllistetyksi.
"5 minuuttia niin mennään", Lissu huutaa jostain käryjen seasta.
Hetken kuluttua se ilmaantuu keittiön oviaukkoon."Ota tää kattila, varo läikyttämästä sitä!"
Pena inhoaa kuumia kattiloita, riski katastrofiin on liian suuri.
Jotenkin hän onnistuu keplottelemaan itsensä ja jauhelihakeiton ulos autoon. Lissu kantaa vielä valtavaa limppu kainalossaa, muutaman muun tuikitarpeellisen välineen lisäksi.
"Otitko ne Charlottan pyytämät työkalut mukaan?"
Pena oli toivonut, että Lissu jotenkin unohtaisi koko asian.
Olisihan Penan pitänyt tietää paremmin, nainen on ihmislajin se osapuoli joka ei unohda. Ainakaan sitä mikä olisi miehen mielestä hyvä unohtaa.
"No, loppu kädet kesken, käyn hakemassa ne." Pena alkaa tuskastua jälleen.
Sisällä työkalupakin äärellä Pena viettää omituisen hiljaisen hetken. Jotenkin hänellä on paha aavistus tästä jutusta.
Pena lienee ainakin sillä hetkellä maailman ainoa ihminen, joka viettää ennakkoon muistotilaisuutta työkaluilleen.
Voihan tietenkin olla että jossain useatkin miehet tekevät niin, mutta eivät juuri tuolla hetkellä.
Palattuaan autolle Pena kaasuttaa pihassa. Kaasuttimessa on ollut jotain vikaa, joten koko naapurusto luulee Penan painavan kaasua vain kaasuttamisen ilosta, siten kuin joku vanhempi huonokuuloinen ihminen saattaisi tehdä.
"Älä aja noin kovaa risteyksiin, keitto tulee yli." Lissu varoittelee.
Tänään Pena toivoisi että jotain suurta tapahtuisikin. Jotain joka peruuttaisi koko talkoot.
Sattuma ei ole tänään Penan kanssa ollenkaan samaa mieltä ja pian Penan siskon siirtolapuutarhamökki ilmaantuu näköpiiriin....
