Severi pyyhkii hikeä otsaltaan. Jotenkin se vaikuttaa siltä, että ei oikein kuuluisi tähän tilanteeseen.
Voi olla että Severikään ei aina ymmärrä vaimonsa projekteja. Yllättävän tyynesti se kuitenkin asiaintilan ottaa olosuhteisiin nähden.
Kuormalavojen laudat on irroitettu toisistaan. Toisessa kasassa on niitä neliön muotoisiksi sahattuja kappaleita, joihin lavojen laudat on kiinnitetty.
Pena haikailee mökin suuntaan josta pihalle leijuu keiton tuoksu. Hetken kuluttua Lissu huutaakin porukan sisälle.
Kukallisia kartonkilautasia on muutama päällekkäin pöydällä vahakangasliinan päällä. Keskellä pöytää on suuri kattila, josta Lissu kehottaa ammentamaan keittoa.
Charlotta tuijottaa keittoa epäluuloisena.
"Mitä tässä keitossa on?" Se kysyy ääneen.
Lissu luettelee ainesosat.
Charlotan ilme muotoutuu epäluulosta inhoksi. "En mä voi syödä lihaa! Enkö mä sanonut, että siihen pitää laittaa soijarouhetta eikä jauhelihaa."
Lissu ei muista Charlotan koskaan maininneen mitään sellaista.
Charlotta puolestaan aloittaa kertomuksen lehmien kohtelusta, niin ja puhumattakaan niistä porsaista. Pena tietää, että tämä saattaa jatkua kauan eikä edes kohteliaisuudesta jaksa olla yleisönä vaan päättää pitää lounastauon pihalla.
Severi on onnellinen saadessaan jotain "oikeaa" ruokaa viikkojen itukuurin jälkeen.
Charlotta poimii mielenosoituksellisesti lihanpaloja keitosta yksi kerrallaan. Lissu ihmettelee äänettömästi tekisikö oikea kasvissyöjä niin, mutta pitää ajatuksensa diplomaattisesti omana tietonaan.
Koska tunnelma on kaikkea muuta kuin katossa, Severikin päättää siirtyä ulkoruokintaan...
