Sillä on päällään liian kireä T-paita. Satavarmasti Charlottan kirpputorilta ostama.
Charlotta ei koskaan osta mitään uutta, jos tavaran mitenkään saa hankittua kirpputorilta. Sopi tuote sitten tarkoitukseensa tai ei.
Miehen liian pienen paidan kainalot hikoavat jo, vaikka mitään ei ole vielä edes tehty.
Sillä on vasemmassa käsivarressaan tatuointi. Paidan hiha miltei peittää sen, mutta hihan alta näkyy omituisesti peräpää. Niin onkin kuin miltä näyttää.
Tatuointi kuvaa dinosauruken sikiötä. Pena ei koskaan ole uskaltanut kysyä miksi, mies kun on itsekin ollut haluton puhumaan asiasta. Ehkäpä se jonain tulevana miesten saunailtana selviää.
Tatuoinnin ottaminen liittynee samaan aikajaksoon jona dinosaurussikiöinen käsivarsi osallistui jonkun kappelin polttamiseen Pohjanmaalla.
Se oli kai ollut museoviraston suojelema rakennus. Mies oli ajautunut hieman huonoon porukkaan, joka hetken mielijohteesta tuikkasi kirkon tuleen. Nykyään sillä paikalla seisoo pelkkä kivirunko. Muutama turisti sitäkin kai käy pällistelemässä.
Tuskin mies varsinaisesti mikään uskonnonvihaaja on, olihan sen työkaveristakin tullut kuulemma kuiva mormoni.
Hieman hämäräksi jäänyt termi tarkoitti työkaverin mukaan seurakuntaan liittynyttä, jota ei ollut kuitenkaan kastettu kirkon jäseneksi.
Yhtä kaikki, työkaveri oli kuivahko tyyppi muutenkin, joten kaipa se sille sopi kuvaan. Kappelinpolttaja oli ottanut asian tyynesti, vaikka mormonikirkkokin tosin paloi pian sen jälkeen.
Charlotan mies oli sitten istunut muutaman kuukauden linnassa siitä Pohjanmaan kirkon palosta. Otti kai opikseen, vaikka kyllä se vieläkin helposti kulki joukon mukana kadotuksen teille.
Joka tapauksessa Pena oli jossain määriin kiitollinen miehen paikalla olosta, ehkä Charlotan organisointi-into kohdistuisi osittain Severiinkin.
Niin, Severi, se on kappelinpolttajan nimi.
