Ulkona tuulee niin vietävästi ja Pena on jumittunut Shockmannin tavaratalon tuulikaappiin.
Siellä se räplää kännykkäänsä niin kuin se olisi jo kasvanut kiinni käteen.
Lissu tuijottaa valotaulusta Tampereen bussiaikatauluja ja jupisee itsekseen vilkuillessaan Penaa äkäisesti sivusilmällään (niitä on noin 5). Samalla se luettelee alenevia minuutteja seuraavan bussin tuloon.
Pena on autuaan tietämätön bussiaikataulun kehitysvaiheista ja vaappuu kohti Shockmannin liukuovia.
Pena ei herää edes bussin tulemiseen. Ei, vaikka Lissu huutaa jo neljättä kertaa ja rynnistää samalla kohti bussia kaataen mennessään hyvin pukeutuneen naisen kauppakassin. Tämä puolestaan mulkaisee Lissua pahaenteisesti.
Viidennellä yrityksella Pena irtautuu kännykästä ja huomaa notkuneensa kohti aivan väärää bussia.
Bussissa Lissu ihmettelee vieläkin hieman tuohtuneena: "Miten sä yleensä selviät ilman mua elämässä?"
Pena teeskentelee loukkaantunutta: "Oikein erinomaisesti."
Mielessään hän on kiitollinen että voi vapaasti uppoutua internetaddiktioonsa koska Lissu hoitaa oikean elämän. Tiettyyn rajaan asti.
Sitä paitsi, naiselle tekee hyvää tuntea olevansa tarpeellinen, Pena miettii. Tietäen ettei voisi koskaan sanoa sitä ääneen.
